Kuskille herätyspillereitä ja tarpominen lumessa

Viikkoa ennen hiiihtolomaa meillä oli Lillemandin kanssa aluevalmnenus. Siitä onkin niin paljon aikaa, etten niinkään yksityskohtia muista. Sen kuitenkin muistan, että Lillemand ei ollut tarpeaksi terävä varsinkaan lauantaina. Valmentaja sanoi että ratsastan nätisti, mutta minun pitää myös ratsastaa tehokkaasti. Tämä kyseinen valmetaja ei olekkaan tunnettu kehujen jakelemisesta. Valmennuksen jälkeen sainkin kommenttia  että minun pitäis syödä herätyspillereitä, jotta voisin herättää ponin. Sunnuntaina ratsastin heti alusa asti terävämmin ja sekä minä, että valmentaja oli tyytyväisempiä.

Mikäs hyppy tämäkin on?...

Sitä seuraavana maanantaina käytiin "palauttavalla" maastolekillä. Käveltiin, ravattiin, laukattiin, ja pidettiin hauskaa. Viltin selässä pysymisen haasteiden lisäksi meillä ei ollut muita ongelmia, tai niin luulin... Talliin tultuani huomasin, että Lillemandilla oli vain yksi takasuoja jalassa. Lähdinkin sitten kävellen pimeään metsään etsimään sitä. Oltiin maastoiltu lähes kaikilla mahdollisilla poluilla, joten siinä olikin sitten etsimistä. Puolijuoksin ja puolikävelin arviolta kymmenen kilsaa lumihangessa. Jollei tässä tarpoimsessa ollut muuta positiivistä, sain ainakin liikuntaa. Suojaa ei nimittäin löytynyt, vaikka toivon kipinä syttyikin aina kun näin jotain mustaa lumihangessa.  Ja sanokaa muuten jos sattuisitte näkemään kyseistä suojaa, sillä siitä olisi paljon apua.

Hiihtoloma vietettiin perheen kanssa Ylläksellä hiihtäen, ja siellä olikin muutes tosi hienot maisemat. Kameliakin käytiin tervehtimässä, mutta hevosen selkään en päässyt. Maanataina pääsin taas näkemään pientä ponista, ja suunnattiin estevalmennukseen, joka olikin pikkaisen lomaltapaluuta. Tässä vielä ylläkseltä kuvia.

Koulukisat

Taas kerran onnistuin kyllä keksimään niin luovan otsikon...Tulin tallille heti aamutuimaan letittämään pörröistä ponia. Ehdin kerrankin valmiiksi hyvissä ajoin, vaikka letitinkin muutamaan otteeseen joitankin erityisen itsepäisiä tupsuja. Olin helppo C:ssä sihteerinä ja kisasin itse B:ssä.

 Sihteeritehtävästäni olin varsin innostunut, mutta arvostelupöytäkirjojen kirjoittaminen olikin hitusen työläämpää kuin olin ajatellut eikä käsi alkuun tahtonut lainkaan pysyyä kärryillä. Sen lisäksi pelkäsin, ettei kukaan saisi selkoa käsialastani, mutta loppujen lopuksi vain yksi pyysi selkennystä kommenteihiinsa. Pikkuhiljaa tähän alkoi kuitenkin syntyä jonkinlaista rytmiä ja pystyinkin irroittamaan katseeni paperista suorittavaan ratsukkoon muutaman sekunnin ajaksi kirjoittamisen lomasta. En ainakaan ehtinyt jännittä, mikä luonollisesti oli suuri etu.

Nopeammin kuin äkkiä olinkin sitten hevosen selässä valmiina verkkaamaan. En varmaan ole ainut, jonka kisajännitys unohtuu (tai no, ainakin melkein) heti hevosen selkään päästyä. Verkka tuntui taas kerran ihmeellisen lyhyeltä ja sitten me oltiinkin valkoisten aitoijen sisäpuolella. Tällä kertaa raippa, joka viime kisoissa oli jäännnyt käteen aina alkutervehdykseen saakka, oli jäännyt kiltisti odottamaan verkka-alueen puolelle ja olisin osannut ohjelman (He B:0 2009) ulkoa vaikkapa takaperin keskellä yötä.

 Radalle päästyämme Lillemand hieman jäännittyi mutta jännitys vaipui unholaan ennen vihellyksen saamista. Usein unohdan ratsastaa kisoissa mutta tällä kertaa tämä muistui paremmin, ja muistin jopa hengittääkkin tasaisin väliajoin. Radasta jäi ihan hyvä fiilis, mutta viimeisellä keskilaukkalävistäjällä esitetty vaihto (josta automaattisesti seuraa nelonen) jäi päälimmäisenä mieleen.

Tuomiota odottamassa

 Lillemand viihtyi hyvin toimihenkilöiden keskipisteessä

Radan jälkeen en ollut varma, pitäisikö olla tyytyväinen tai pettynyt joten leukani tippui vähintään puoli metriä alas kuultuani prosenttini; 67.400%. Alkuhämmästykseni jälkeen ensimmäinen reaktioni oli " kuulin varmaan väärin, sain varmasti 57%". En uskaltanut iloita ennnekun olin varmistanut prosenttini todenperäisyyden äidiltäni. Sitten poni sai ison halin ja jäätiin odottelemaan mahdollista palkintojenjakoa. Loppujen lopuksi päädyttiinkin ensimmäiselle sijalle, ja päästiin vastaanottamaan ruusuketta ja kukkakimppua.

kunniakieros oikealle, olkaa hyvät!

taputukset ponille

onnellinen poni, ratsastaja sekä poninomistaja

Nyt en enään jaksa seistä, myslit odottaa tallissa

no ottakaa sitte yks kuva mutta sitten mä meen ihan varmasti syömään