Kuskille herätyspillereitä ja tarpominen lumessa

Viikkoa ennen hiiihtolomaa meillä oli Lillemandin kanssa aluevalmnenus. Siitä onkin niin paljon aikaa, etten niinkään yksityskohtia muista. Sen kuitenkin muistan, että Lillemand ei ollut tarpeaksi terävä varsinkaan lauantaina. Valmentaja sanoi että ratsastan nätisti, mutta minun pitää myös ratsastaa tehokkaasti. Tämä kyseinen valmetaja ei olekkaan tunnettu kehujen jakelemisesta. Valmennuksen jälkeen sainkin kommenttia  että minun pitäis syödä herätyspillereitä, jotta voisin herättää ponin. Sunnuntaina ratsastin heti alusa asti terävämmin ja sekä minä, että valmentaja oli tyytyväisempiä.

Mikäs hyppy tämäkin on?...

Sitä seuraavana maanantaina käytiin "palauttavalla" maastolekillä. Käveltiin, ravattiin, laukattiin, ja pidettiin hauskaa. Viltin selässä pysymisen haasteiden lisäksi meillä ei ollut muita ongelmia, tai niin luulin... Talliin tultuani huomasin, että Lillemandilla oli vain yksi takasuoja jalassa. Lähdinkin sitten kävellen pimeään metsään etsimään sitä. Oltiin maastoiltu lähes kaikilla mahdollisilla poluilla, joten siinä olikin sitten etsimistä. Puolijuoksin ja puolikävelin arviolta kymmenen kilsaa lumihangessa. Jollei tässä tarpoimsessa ollut muuta positiivistä, sain ainakin liikuntaa. Suojaa ei nimittäin löytynyt, vaikka toivon kipinä syttyikin aina kun näin jotain mustaa lumihangessa.  Ja sanokaa muuten jos sattuisitte näkemään kyseistä suojaa, sillä siitä olisi paljon apua.

Hiihtoloma vietettiin perheen kanssa Ylläksellä hiihtäen, ja siellä olikin muutes tosi hienot maisemat. Kameliakin käytiin tervehtimässä, mutta hevosen selkään en päässyt. Maanataina pääsin taas näkemään pientä ponista, ja suunnattiin estevalmennukseen, joka olikin pikkaisen lomaltapaluuta. Tässä vielä ylläkseltä kuvia.