Pari viikkoa sitten käytiin tätiä, serkkuja, ja niitten eläimiä, moikkaamassa. Tai no, hevosten "moikkaamiseen" kuului kyllä ratsastustakin. Serkuillani on melkein kuin maatila kotonaan; on vuohia ja kilejä, poneja, kanoja, koiria, kissoja ja varmaan muutakymmentä pupua. Olen aina halunnut piilottaa pupunpoikaisen laukunpohjalle ja ottaa mukaan kotiin. Haasteena matkassa on tietenkin se, että ne loikkivat turvalliseen mökkiinsä jo korvaa liikuttaessani ja sormea nostaessani. Paikoillaan pysyessäni ne kuitenkin pikkuhiljaa uteliaina pomppivat lähemmäksi.
Kaikki pihan asukkaat eivät kuitenkaan ole varovaisuutta nähnytkään. Nämä pitkäkarvaiset ja -partaiset eläimet ovat kaikkea muuta kuin pitkäveteisiä. Koiria nämä pienet eläimet eivät kyllä ole, vaikka koiranpennun syötävän suloisia ovatkin. Jos vuohikatoksessa kumartui vaikkapa olkilattiaa tutkimaan, olkapäillä saattoi jo parikin kiliä kiipeillä. Näiden pikku söpöläisten kanssa oli vielä pakko ottaa kasa yhteiskuvia, niin hyvin kuin ne nyt sylissä malttoi pysyä.
 |
| Tämä pikku kaveri on ajatuksissaan jo hypännyt viereiselle pöydälle penkomaan |
 |
| Tämä kili ihan selvästi alistui kohtaloonsa mallina toimimisena |
 |
| Taustalla joku olisi halunnut mukaan penkomaan olkikasoihin |
 |
| Äitivuohi tuli vahtimaan leikkejä. Vai oliko hänen suunnitelmissa leikkeihin osallistuminen? |
 |
| Hei laskisit mut jo alas, pitää mennä kavereiden kanssa riehumaan |
 |
| Jokaisella kilillä oli selvästi oma persoonallisuutensa. Tämä pikku kaveri olisi halunnu syödä koko hiuspehkoni. Takkikin vaikutti maistuvan. |
 |
| Tämä taas oli koko ajan jokapaikassa kiipeilemässä |
 |
| Tässä se oli hypännyt pöydältä olkapäilleni ja vaikutti kovasti ihmettelevän, kun nappasin hänet kiinni |
Päivän kohokohta oli tietenkin ratsastaminen. Aloitin menemällä nuorella New forest-risteytystamma Marillalla. Tammassa on jonkin verran tammamaisia piirteitä, ja luulisin sen olevan kuusivuotias. Tai saatta se olla seitsemänkin, mutta aika raaka ikäisekseen. Sen lisäksi en ollut mennyt Marillalla jonkin aikaa ( ei sillä sen kummoisemmin oltu ratsastettukkaan vähän aikaan), joten aloitin "kokeilemalla nappuloita". Poni oli vähän jännittynyt, muttei kuitenkaan räjähtänyt mihinkään suuntaan. Päätettiin mennä vähän puomeja. Kahdella ensimmäisellä kerralla Marillan kovasti kiemurrellessa sokeripala jäi tämän "alle". Pitkänpuolesien neuvottelujen ja lopulta ison loikan jälkeen poni oli kuitenkin kovin innokas. Tarkkana sai kuitenkin olla, ettei tämä laukkaisi aivan omia teitään ja vauhtiaan. Marilla kun olisi niin mielellään laukkaillut puomien yli kuin paraskin vauhtihirmu.
 |
| Tämä kuva oli pakko lisätä tähän ton jalan takia... |
Seuraava ratsu oli edellisen kaksi vuotta nuorempi pikkuveli, mutta puoliksi arabi eikä New Foresti. Lyhyenpuoleisen maastolenkin jälkeen jatkoin tämän kanssa työskentelyä kentällä. Poniruuna katsoi selvästi hieman jännittyneenä ympäriinsä, mutta reagoi täysin eri tavalla kuin siskonsa. Vauhdin kiihdyttämisen sijasta tämä enemmänkin hidastuu. Torres, joka on nuoren ruunan nimi, pyöristyi kuitenkin edestä ainakin ajoittain, ja oli "rennompi" ratsastettava kuin Marilla. Tälläkin kertaa päätimme mennä vähän puomeja, ja lopuksi hypättiin pieni este. Torres oli enemmän eteenajettavaa sorttia, mutta puomit sujui kuitenkin aika hyvin. Lopuksi hypättiin pieni este pari kertaa, joka oli ponin toka kerta ratsastaja selässä. Ensimmäisen kerran jälkeen poni sanoi sopimuksen irti, mutta kun oltiin jo päätetty, että hypätään vielä kerran, niin sitten hypätään. Lopulta päivän toisen neuvottelun jälkeen poni hyppäsin vielä kerran esteen nätisti.
 |
| Olen juuri kannustanut, kirjaimellisesti KANNUSTANUT ponin laukkaan ja näytän tosi tyytyväiseltä kun se noudatta kannustustani |
Pitäisi kyllä useemmin käydä tädin heppoja ratsastamassa, kun kerran sellainen mahdollisuus on. Näin mietin jokaisen vierailun jälkeen mutta tosifakta on se, etten oikein ehdi. Onneksi nautin aktiivisesta elämäntyylistä, ja ehkäpä minä serkkujenkin luona ehdin silloin tällöin piipahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti