Vastoinkäymisiä ja onnistumisia valmennuksessa

Keskiviikkona käytiin hyppelemässä naapuritallilla, kuten tapaamme kuuluukin. Ratsastin heti alkuverkassa ponin niin reippaaksi, etten melkein saannut sitä takaisin käyntiin laukan jälkeen. Niin siinä joskus käy. Samalla tunnilla meidän kanssa oli tänään pieni ratsastaja ja - poni. Valmentaja pystyi kuitenkin hyvin sopeuttamaan tuntia molemmille hyväksi. Aloitettiin puomeilla. Isolle munanmalliselle soikiolle oli laitettu kaksi puomia, ja meidän piti viisi kertaa peräkkäin tulla nämä puomit hyvin. Helppoa kuin heinänteko, niinkö? Ei ainakaan meille. Vuoroin puomi jäi etujalkojen väliin, vuoroin takajalkojen. Joskus Lillemand loikkasi puomijen yli, mutta sekään ei kelvannut. Oli kuulemma "epätasapainoisia loikkia".

Meitä käskettiin kuvittelemaan, että puomit oli esteitä. Ja pitääjän esteille mennä mukaan ylävartalon kanssa...

 Puomit on sinäänsä tosi hyviä harjoitusmielessä, sillä hevonen ei auta ratsastajaa niillä samalla tavalla kuin esteillä.Ne eivät  myöskään rasita hevosta yhtä paljon kuin esteiden hyppääminen. Joskus saatiinkin neljä onnistunutta kertaa putkeen, mutta sitten viidennellä kerralla puomi jäi takajalkojen väliin ja laskeminen alkoi alusta. Jonkin aikaa munasoikiota kierrettyämme aloimme molemmat(minä ja poni) hieman väsymää eikä onnistuneita kertoja tullut sitten millään. Lopulta valmentaja päätti, että riittää, jos saadaan kaksi onnistunutta peräkkäin. Muuten kai kierrettäisiin siinä vielä tänä päivänäkin. Lopulta tämä kaksi kertaa onnistuikin, mutta siinä vaiheessa poni hukkui omaan hikeensä, ja minä sain tehdä työtä kuin pieni eläin, jotta me päästäisiimme "puhtaasi yli".Yhteenvetona puomit eivät menneet ihan niinkuin strömsössä. Älkää nyt kuitenkaan vetäkö sellaista johtopäätösta, että rääkättiin ponia lähes kuolemanpartaalle saakka. Valmentaja on arvostettu ja vastuuntuntonen eikä varmastikkaan pitäisi ponia laukkaamassa liian pitkään.

Että ne jaksaa kauan pyöriä ympäria ja ympäri. Kohta alkaa melkein pyöryttää

Tässähän melkein nukahtaakin. Nostakaa jo niitä puomeja sieltä maasta

Tehtiin vielä toista puomitehtävää, jossa oli kolme puomia suoralla linjalla yhden askeleen väleillä. Niiltä käännyttin neljännelle puomille, jolle oli kaksi askelta. Tämä kuulostaa vaikeammalta tehtävältä kuin edellinen, mutta tämä sujui huomattavasti paremmin. sen jälkeen aloitettiin hyppääminen. Kaksi ekaa hyppyä meni aivan plörinäksi. Niistä ei ole kuvamateriaalia, enkä itse asiassa edes muista mikä meni pieleen, mutta pieleen menivät kuitenkin. Saatoin ehkä lähteä etukäteen hyppyihin tai muuta yhtä kuolemanvakavaa, mutta en ryhdy niitä sen pitemmin murehtimaan. Sen jälkeen hyppäys sujui nimittäin ihan hyvin.

Hypättiin ekaksi muutaman esteen tehtävää pitkillä etäisyyksillä. Pieneen maneesiin verrattuna kenttä tuntuu lähes golfkentän kokoiselta, ja olen varma että esteiden välissä ehtisi vaikka kutoa villasukat. Tai siltä ainakin tuntui. Sen takia maneesista kentälle siirtyminen tuntuu isolta muutokselta.

Ponilla on aina korvat hörössä sarjan ekalla osalla

Katsokaas nyt..

Tai no on sillä näköjään korvat hörössä sarjan keskimmäiselläkin osalla jos sarjassa on kolme osaa

Sen jälkeen hypättiin rataa. Radassa oli seitsemäntoista hyppyä sarjojen jokainen osa mukaanlaskettuna. Ekassa radassa oli parempia sekä huonompia pätkiä, kokonaisuudessa rata oli kuitenkin hyvä. Oikein ilonpilaajana vika este kuitenkin päätti pudota kannattimiltaan, sillä radan loppua myöten kahden askeleen sarja oli jäännyt vähä lyhyen puoleiseksi. Toka rata oli aika priima. Ei täydellinen, mutta ainakin lähes sama laukka pysyi koko radan, hypyt oli hyviä, ja saatiin korjattua edellisen radan puomivirheen.

Esteistä pitää hypätä reippaasti yli...

.. ja laskeutua varovaisesti. Vaarallinen laji tämä esteratsastus muuten

Näyttäkö tämä hyppy jonkun muunkin silmään vähän oudolta?

Tällä kertaa ei hypätty kovin isoa. Valmennus oli kokonaisuudessaan oikein sellainen hyvänmielen treeni, ja tästä tuntuu hyvältä jatkaa. Kotiläksyksi saatiin luonollisesti puomien harjoittelu. Ensi lauantaina meillä on kisat Laaksolla, jolloin hypätään kaksi ysikymppiä. Ennen sitä emme sen koommin hyppää, mutta puomeja tulee kyllä mentyä. Tälläinen postaus tällä kertaa, toivottavasti mielytti teidän lukuaistianne.

Älkää turhaa erehtykö, kyllä ne silmät usein on hypyissä auki